keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Vastaukset Plätyn haasteeseen

 
 Hei Plätty, vastailen kysymyksiisi ilman numeroita. Nämä kaksi tallinnalaista komeaa härkää haluavat mukaan.

Olen vilukissa varsinkin iltaisin, en ole uinut avannossa enkä mene. Särkynyt saviruukku on kolahtanut mieleeni. Kesällä olen lettuja paistanut, mutten talvella, kuten myös teltassa nukkunut. Lapset ja vanhukset on mukavia, keski-ikäiset hiukan vähemmän. Toisiin sukulaisiin olen yhteydessä, toisiin harvoin. Matkustelu on mieleeni, kotiinpaluu on taivaallista. Pikkuisen nämä kiertojutut rassaa , mutta olen kyllä vastannut rehellisesti.Onnellinen olen siksi, etten ole liian kipeä, enkä lääkkeiden orja.

Nyt on silmät niin kevätrasittuneet, etten jaksa viedä tätä asiaa eteenpäin.  Oikein hyvää kesänalkua !!!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Orvokkeja Äidille

 
ORVOKKEJA ÄIDILLE


Lapsena ainoat äitienpäiväkukat oli meillä aina  valkovuokot. Niitä kasvoi valtavina mattoina Porvoossa. Sinivuokkoja ei niillä alueilla kasvanut ollenkaan. Kukkakauppoihin ei ollut mitään asiaa meillä. Ja ne äitienpäiväjuhlat koululla olivat suuria tapahtumia.Rintapieleen jokainen äiti sai kimpun valkovuokkoja.Ohjelmaa oli koululaisten järjestämänä runsaasti ja tietysti kahvitus.
Oma Tilli-äitini olisi nyt melkein 112 vuotias.Sain pitää hänet aikuisuuteeni asti.Hän oli lempeä ja sovitteleva, kultainen ja ymmärtävä.Luottamus Taivaan Isään oli suuri ja me kolme lasta olimme esirukousten lapsia.Muistelen häntä rakkaudella ja lämmöllä.
Minulla on nyt ihan hyvä olla ja elää suhteellisen terveenä vanhana ihmisenä, äitinä ja mummina.

Nämä rimpsuhelmaiset orvokit näin Tallinnassa viime maanantaina, ihanat kerrotut kukat tuoksuivat.Täällä en ole näitä tavannut.

ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE

*********


lauantai 21. huhtikuuta 2012

Amerikan arkku

Amerikan arkku
Isäni isä matkusti New Yorkiin syksyllä 1911. Siis puoli vuotta ennen Titanicin uppoamista. Tarkoitus oli, että vaimo ja pikkuinen kaksivuotias poika tulisivat perässä myöhemmin. He jäivät kuitenkin Suomeen. Amerikan vaarini eli vaatturina koko elämänsä käymättä koskaan Suomessa. Isäni oli katkera tästä ja äitini oli ainoa, joka piti yhteyttä vaariin. Isä oli hänen ainoa poikansa, uutta perhettä ei vaari sinne perustanut.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Silloin ennen

Hiihtomuotia vuodelta 1944

Talviurheilumuotia vuodelta 1944. Liikuttavaa liikuntaa. Olimme mummolassa sotaapaossa Porvoosta .Pienessä mökissä asuttiin  me, äiti ja kolme lasta isän ollessa sodassa. Oli vain tupa ja kammari, jossa me asuimme. Tädit nukkuivat keittiötuvan puolella. Ahdasta oli, mutta voi kuinka siellä oli hyvä olla.Se uunin lämpö, tulen ritinä ja hiilloksen katselu ja radion kuuntelu kuulokkeilla rätisevästä kidekoneesta, ne kaikki oli juhlaa! Ja potkurilla meno... mahtavaa kyyditä pikkuveljeä, joka oli sidottu varmuuden vuoksi,ettei tippuisi kelkasta.Kerran tippui, huuli halki,arpi vieläkin näkyvissä. Äiti joutui viemään samalla kelkalla pojan ommeltavaksi lääkäriin n. 4 km matkan. Sisua vaadittiin todella.
Kaikilla meillä oli isän tekemät sukset.Ei mitään suksivoiteita, korkeintaan ehkä kynttilää. Vain tervatut pohjat,osittain kuluneet ja suojasäällä kärjetkin tuppasivat oikenemaan. Hiihtohousuista ei ollut tietoakaan.. Itse olen oikealla vanhimpana lapsena ja pikkuveli edessä. Nyt kun ajattelee, kun lumi tarttui noihin vaatteisiin, sukkiin ja lapasiin, miten niiden kuivatus silloin oikein onnistui.Saatiin peuhata lumessa mielin määrin.Tuonnäköisen joukon näkeminen nykyaikana ...oltaisiin kuin rääsyläisiä. Jospa  silloin olisi tullut vastaan nykyajan värikkäät skiasut goretexpintoineen, oltaisko uskottu silmiämme.

Ja matkat mummolaan oli hurjia, linja-auto oli niin matala, että äiti joutui seisomaan käytävällä pää kumarassa, vaikka oli 162cm pitkä . Me kolme lasta istuttiin penkillä ja aina joku oksensi siinä kamalassa katkussa, häkäpönttö linjurin perässä haisi ja kärysi. Ylämäissä kaikki ulos kävelemään ja aikuiset työntämään autoa.Oi aika entinen...ei koskaan enää palaa. Onneksi tuo on mennyttä, nyt on uudet vaikeudet.

Surku, en ole hiihtänyt kahdeksaan vuoteen.....syy mm se, että vävy sanoi mun suksien olevan liian pitkät kokooni nähden. Aikansa kutakin, nyt ajelen vaan pörällä myös talvisin, hienoa etten vielä ole ruvennut 'langenneeks naiseks'.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Satumisse

Missellä on kauniin punainen kieli
Kuudesta lastenlapsestani nuorin ja ainoa tyttö perheineen tuli hiihtolomavieraakseni eilen. Hetkessä hän maalasi suoraan siveltimellä näin herkän kuvan Missestä, joka oli jäänyt Kuopioon hoitoon.Läppärikuva oli mallina.
Satu on mielestäni tosi hyvä käyttämään värejä.Hän on seiskaluokalla. Mummin on ihan pakko tuoda tämä akvarelli muidenkin ihasteltavaksi, sehän kuuluu tähän kuuluisaan mummotautiin.... ja leuhkiminen on kivaa ainakin leuhkijasta itsestään :)
Ja aurinko paistaa iloisena kevään tulosta riemastuneena.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

# IGLU #

Puusta rakennettu laululava   
sti
Kalojen kanssa kilpaa (A.Tukiainen 1961)
Kaupunkimme Jaakonpuistossa on näin upea iglu. Eskimotkin olisi iloisia tästä, harmi vaan, että se on vain puolet puolipallosta. Laululava on siitäkin kiva, että siellä voi kuullostella, miten ääniaallot heijastuvat seinästä. Kahdessa kohdassa on mahtava paikka missä kuulee "ihmeitä", sekä luonnonäänten että oman äänensä voiman. Hauskaa fysiikkaa. Odottelen taas kovasti kesää ja laulukonsertteja lavalla, aikaisintaan  Vappuaamuna varmaan toistakymmentä kuoroa  esiintyy taas täällä..



Samassa puistossa on tämä söpöläinen suihkuallaspoika.
Poika on saanut siivet selkään ja karvahatun päähänsä.Tällä pojalla on moni poika leikisti ajanut mopolla, koska muoto suorastaan houkuttelee siihen.
Kesää se tämäkin poika oottelee...ja sehän on jo edessä !

tiistai 31. tammikuuta 2012

Talvea

Ei ole ruuhkaa omalla valtatielläni
Marenkikuorrutus karviaispensaalla
Siistiä on ajella tätä pyörätietä kotoani keskustaan.

Viime kesänä valmistui puusta tehty meluesteseinämä ja toisella puolella sembramännyt. Pakkanen ei haittaa, kun  vetää huivia suun eteen ja korvaläpät. Liukastakaan ei ole pakkasella, kitka vaan on melkoinen, kuin kuntopyörää polkisi isolla vastuksella.
Omenapuuhun on kiivennyt kuutti tai jääkarhunpentu


Pyykkinarut dramaattisina