tiistai 6. maaliskuuta 2012

Silloin ennen

Hiihtomuotia vuodelta 1944

Talviurheilumuotia vuodelta 1944. Liikuttavaa liikuntaa. Olimme mummolassa sotaapaossa Porvoosta .Pienessä mökissä asuttiin  me, äiti ja kolme lasta isän ollessa sodassa. Oli vain tupa ja kammari, jossa me asuimme. Tädit nukkuivat keittiötuvan puolella. Ahdasta oli, mutta voi kuinka siellä oli hyvä olla.Se uunin lämpö, tulen ritinä ja hiilloksen katselu ja radion kuuntelu kuulokkeilla rätisevästä kidekoneesta, ne kaikki oli juhlaa! Ja potkurilla meno... mahtavaa kyyditä pikkuveljeä, joka oli sidottu varmuuden vuoksi,ettei tippuisi kelkasta.Kerran tippui, huuli halki,arpi vieläkin näkyvissä. Äiti joutui viemään samalla kelkalla pojan ommeltavaksi lääkäriin n. 4 km matkan. Sisua vaadittiin todella.
Kaikilla meillä oli isän tekemät sukset.Ei mitään suksivoiteita, korkeintaan ehkä kynttilää. Vain tervatut pohjat,osittain kuluneet ja suojasäällä kärjetkin tuppasivat oikenemaan. Hiihtohousuista ei ollut tietoakaan.. Itse olen oikealla vanhimpana lapsena ja pikkuveli edessä. Nyt kun ajattelee, kun lumi tarttui noihin vaatteisiin, sukkiin ja lapasiin, miten niiden kuivatus silloin oikein onnistui.Saatiin peuhata lumessa mielin määrin.Tuonnäköisen joukon näkeminen nykyaikana ...oltaisiin kuin rääsyläisiä. Jospa  silloin olisi tullut vastaan nykyajan värikkäät skiasut goretexpintoineen, oltaisko uskottu silmiämme.

Ja matkat mummolaan oli hurjia, linja-auto oli niin matala, että äiti joutui seisomaan käytävällä pää kumarassa, vaikka oli 162cm pitkä . Me kolme lasta istuttiin penkillä ja aina joku oksensi siinä kamalassa katkussa, häkäpönttö linjurin perässä haisi ja kärysi. Ylämäissä kaikki ulos kävelemään ja aikuiset työntämään autoa.Oi aika entinen...ei koskaan enää palaa. Onneksi tuo on mennyttä, nyt on uudet vaikeudet.

Surku, en ole hiihtänyt kahdeksaan vuoteen.....syy mm se, että vävy sanoi mun suksien olevan liian pitkät kokooni nähden. Aikansa kutakin, nyt ajelen vaan pörällä myös talvisin, hienoa etten vielä ole ruvennut 'langenneeks naiseks'.

14 kommenttia:

  1. Mahtavia muistelmia, minä olin aika pieni tuolloin, enkä vielä hiihdelly, mutta uiskentelin äitini masussa:D

    VastaaPoista
  2. Aijjaa, oleks säkin ollu noin nuori?? :D

    VastaaPoista
  3. Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi meillä tytöillä oli mekot tai hameet? Pahuksen villahousut ja -sukat jättivät reiden yläosaan paljaan kohdan, jota paleli kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaan taisi olla 'muotia' silloin. Ja ne sukkanauhalliset liivit ja napilliset sukat, huh !
      Vasta n. 57 tuli sukkahousut markkinoille lapsille. Ja aikuisille nylon sukkahousut, sitä ennen oli vai nylonisukat ja liivi.

      Poista
  4. Voi että, tuolloin oli vielä 9 vuotta syntymääni.

    Minä muistan kun me köyhänä perheenä asuttiin kahden huoneen mökissä. Lapsia oli viisi. Lattialla oleva vesiämpäri oli jäässä aamuisin talvella. Ei me silti sairastettu koskaan.

    Lapasiin tarttui lumi, niin että ne olivat kokkareina kiinni, ja niitä kokkareita syötiin. Oli varmaan aika kostean tunkkaista siinä mökissä, kun kuitenkin kakarat olivat jatkuvasti ulkona ja tulivat kosteissa vaatteissa sisälle!

    Isä teki meille sukset, ja siteinä olivat mäystimet. Niitä suksen kärkiä sitten taivutettiin pinnatuolin (poikittaiset pinnat selkänojassa) avulla yön yli, kun alkoivat haukkaamaan lunta.

    Muistan kun isä osti ensimmäisen kerran sälesuksitervaa, voi kun oli jännää ja tuoksui hyvälle!

    Minäkään en ole päässyt suksille muutamaan vuoteen, vaikka tykkään hiihtämisestä.

    Oikea nostalgiatrippi tuli tästäkin tekstistä! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä molemmilla oli käsistään kätevät isät.

      Poista
  5. Tuli haikea olo menneeseen, tosin ei ihan näin menneeseen, muoti oli ehkä jo vähän hiihtomaisempaa eli anorakki ja ne pitkikset, hiihtipä joku vielä silloin teryleenihameessakin, ne isot tytöt.. Hienot puusukset ja pikkuveli on ihanan näköinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet senverran nuorempi, että kunnon hiihtohousut oli jo tulleet markkinoille ja ehkä Voittositeetkin.

      Poista
    2. Niin varmaankin, mutta mäystimilläkin hiihdin pikkuisena..

      Poista
    3. Minä muistan että meillä oli äidin paksusta villalangasta kutomat, jonkinlaiset terättömät, sukkahousut, meillä niitä sanottiin tamaskeiksi, ihan teellä kirjoitettuna! Ja villapaidan alla tietenkin laumapaita! :)

      Mäystinsukset olivat meillä ihan eka luokalle asti, kunnes saatiin Valtosen sukset louskusiteillä ,Anttilasta tilattuna, ei olleet sammakkositeet, joita rikkaampien lapset käyttivät! Osasivatkin ne kehua omiaan ja moittia minun hienoja Valtosia ja louskusiteitä!

      Poista
  6. Voi juku, muistin heti huopatossut ja ekat lenkkisukset. Hame päällä hiidettiin. Hui olkoon jos kaatui, siinä villapöksyt meni lumeen:)) Minun Kouvolan matka peruuntui, ystäväni joutui sairaalaan.. Oletko huomannut että toukokuussa olisi risteily Tukholmaan? Kiinnostaisiko? Vain 10, - koko matka ja mitä nyt maamatkat päälle.. Nyt on jo miehiäkin ilmoittautunut.. menee ehkä toinen hytti miehille.

    VastaaPoista
  7. Jospa yrittäisin taas kommentoida: eli kuva tuo minullekin muistoja mieleen!

    VastaaPoista