tiistai 31. tammikuuta 2012

Talvea

Ei ole ruuhkaa omalla valtatielläni
Marenkikuorrutus karviaispensaalla
Siistiä on ajella tätä pyörätietä kotoani keskustaan.

Viime kesänä valmistui puusta tehty meluesteseinämä ja toisella puolella sembramännyt. Pakkanen ei haittaa, kun  vetää huivia suun eteen ja korvaläpät. Liukastakaan ei ole pakkasella, kitka vaan on melkoinen, kuin kuntopyörää polkisi isolla vastuksella.
Omenapuuhun on kiivennyt kuutti tai jääkarhunpentu


Pyykkinarut dramaattisina

perjantai 20. tammikuuta 2012

Lystikästä lunta

Pihani on nyt pullollaan hauskannäköisiä ja harvinaisia olioita. Pyykkipojatkin naamioituvat. Tuo yksi haluaa olla muhvi ja tämä alin tahtoo pelotella minua.
Ja lisää lumimateriaalia pukkaa tuiskuamalla ja nämä muuttavat muotoaan jatkuvasti. Sitten tulee suojasää....ja arki palaa mun satupihaan.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Lunta

Pyykkinarut turkispäällysteisinä

Lumilampaat etsivät syötävää

       Kaunista, satumaista, eksoottista ja niin pehmoista on tämä tuore uusi lumi. Hauskaa katsella sen        muotoilua. Ja talvihan on vasta alussa, vielä ehtii tulla kovat pyryt. Nautitaan!                                  

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

 25-senttisestä tienposkesta kiskaisemastani kuusentaimesta on kasvanut pihallani  rakas oma kuusi. Sahasin sen ihan itse ja nyt se odottelee pääsyä hyvään kotiin. Annan sen tyttären perheeseen, missä olen aattonakin.
On ollut mukavaa seurata kuusen kasvua, viime vuosina typistelin sen oksanpäitä, että tuuhettuisi. Hoitamattahan siitä olisi tullut tavallinen metsäkuusi. Kumma, että sitä kiintyy hoidokkeihin, on ne sitten kissoja, koiria, kasveja , lapsista nyt puhumattakaan.

Taidanpa ottaa uuden kasvatin ensi keväänä, sitten se on juuri sopivan kokoinen noin 12 vuoden päästä, kun minä olen lähtemässä tästä asunnostani.
Metsässä kulkiessani mulla on hassu tapa katsella pieniä kuusia, toiset on jo valmiiksi upeita muodoltaan ja toiset rumia kitukasvuisia, jotka eivät kelpaisi joulukuusiksi. Ihan säälittää. Kasvupaikka sen kai määrää, tai onko hirvet syöneet niitä.
Omaan kotiini en taaskaan kuusta laita, taittelen vain sembramännyn oksia isoon vaasiin, oksia kun katkeilee tuulen voimasta noissa kaupungin istutuksissa ( sellaisen käpy oli mulla siinä lehmäkisassakin syksyllä).

Tuleekohan vihreä Joulu, aika näyttää, se on 'korkeammas käres'.

    HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE YSTÄVILLE !!!                              

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Villiä "viiniä"




Kuvasin tänään etupihan aidalta tällaisen sadon. Villiviini marjoo ihan kuin oikea viinirypäle.Kokokin on lähes sama kuin niissä pienissä siemenettömissä oikeissa rypäleissä. Kohta ne alkavat rypistyä rusinoiksi. Väri on mahtavan tummansininen....mutta maku...ei mikään muu kuin karvas. Marjan sisällä on kokoonsa nähden aika isot ja kovat kivet.

Tiedän, että Suomessakin viljellään seinustoilla oikeata rypälettä, mutta olisi niin kivaa jos näitäkin voisi syödä. Siitä ne sitten tippuvat lumeen ajan kanssa ja sotkevat, en ole nähnyt lintujenkaan välittävän niistä. Siis kaunista katsella vain. No hyvä sekin......

Silti.... namin näköisiä ovat !

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kuujuhlat " Kouvolan Kiinassa"


Sulavaa tanssia ja eksoottista laulua, huono kuva.
Viehkoja nuoria Kiinasta
 Vieraat saivat maistuvan ruoka-annoksen
Sisääntuloportti China Centeriin, ent.meijerirakennus

Tänään vietettiin taas kerran täällä kiinalaisten suurta kuujuhlaa, perheen, ystävyyden ja uuden sadon juhlana tunnettu  lokakuun täydenkuun aikoihin. Väkeä oli runsain mitoin, mukana myös muitakin maahanmuuttajia. Ohjelmaa, laulua ja tanssia ja sitten odotettuna maukas kiinalainen ateria, lisänä vielä kahvia, hedelmiä, pähkinöitä, ja kuukakkuja. Ja kaikki tämä täysin ilmaista.

Sää oli taas mahtava pyöräillä tapaamaan tuttuja (eivät ole kiinalaisia). Täällä on paljon nuoria Kiinasta opiskelemassa ja he ovat todella hymyileviä ja ystävällisiä ja kovin kohteliaita vanhempia ihmisiä kohtaan.
Lisäksi shoppailin edullisesti, 3 huivia mm.

Ihan oli mukavaa vaihtelua pihatöihin. Ensi lokakuussa taas uudestaan, on jo perinne, vuosi sitten olin myös mukana.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Syötäviä


Molemmat marjat on ihan syötäviä, olisipa vaan nuo mustat yhtä suuria kuin kuvasta voisi luulla.Villiviinin marjatkin näyttävät ihan viinirypäleiltä, tosin minimuodossa. Lähinnähän ne ovat linnuille herkkua.

Punainen ja musta, maagiset värit mulle (ensimmäinen elokuva exmieheni kanssa ensimmäisenä tapaamisiltananamme
oli nimeltään Punaista ja mustaa )

Onkohan teillä lukijoillani samantapaisia kiinnekohtia joihinkin  väreihin, olisi mielenkiintoista kuulla: