perjantai 14. lokakuuta 2011

Syötäviä


Molemmat marjat on ihan syötäviä, olisipa vaan nuo mustat yhtä suuria kuin kuvasta voisi luulla.Villiviinin marjatkin näyttävät ihan viinirypäleiltä, tosin minimuodossa. Lähinnähän ne ovat linnuille herkkua.

Punainen ja musta, maagiset värit mulle (ensimmäinen elokuva exmieheni kanssa ensimmäisenä tapaamisiltananamme
oli nimeltään Punaista ja mustaa )

Onkohan teillä lukijoillani samantapaisia kiinnekohtia joihinkin  väreihin, olisi mielenkiintoista kuulla:

4 kommenttia:

  1. Vain suruuni liittyy tämä punainen ja musta.. kurjaa etten mitään romattisempaa näistä väreistä Sinulle Anjuusa keksi ja mihin hemmettiin sun puh nro on taas joutunut, olisin soittanut mutta joku hullu ei tallentanut sitä tai sitten se on jonkun miehen nimellä, enkä uskalla...

    VastaaPoista
  2. Pukeuduin kaksvitosena pullukkana mustaan hameeseen ja punaiseen paitapuseroon, jossa oli mustia pallukoita. Olin mukamas muodissa, vaikka nyt kun kuvia tuolta ajalta katselee, niin hirvittävältähän minä näytän suurine kaularusetteineni!

    VastaaPoista
  3. Aronia on ravintoarvoiltaan paljon parempi kuin mustaherukka. Tuoreena niiden pinta on hieman "nukkamainen", siinä on parkkihappoja pinnassa.
    Siksi tuoreiden maku ei kaikkia miellytä.
    Mehuina ja hilloina hyvä, terveellinen marja.
    Kotiviiniksi käy myös.
    Lisäksi kaikkein helpoimpia poimittavaksi.

    Ruusujen kiulukoita täällä suomessa ei ravinteina juuri suosita, vaikka ne ovat ravinteikkaita.
    Johtuu osaki kummankin pensaslajin istutustavoista jossa ne ovat suojakasvin rooleissa tonttien ympärillä. Ei hyötykasveina.

    VastaaPoista
  4. Namm.. namm.. yläkuvalle, mutta alakuvan marjat ei herusta mitään sylkeä suuhun, ts. enpä taida olla syönyt niitä.
    Nyt just ei tule mieleen mitään, missä värillä olisi merkitystä muistoihin. Sorry..

    VastaaPoista