70 vuotta

Päivät,vuodet ja vuosikymmenet kuluvat uskomatonta vauhtia. Kuva on vuodelta 1941, rva Thesslundin piano-oppilaat ryhmäkuvassa Porvoossa opettajan 60-vuotisjuhlakuvassa. Siis 70 vuotta kuvalla ikää.
Istun tummanvihreässä puvussa opettajan oikealla puolella aika pelokkaana noiden isojen ihmisten kanssa. Tuosta joukosta ei monikaan ole enää elossa, kun ajattelee, että itse olen tuossa kuuden ikäisenä ja siis joukon nuorimpana.

Elämän ehtoopuolta minäkin jo elän, onnellinen saan olla siitä, että toistaiseksi  terveyttä on riittänyt. On ilta, taas "päivä ajan virtahan, nyt iäks uppoaa" kuten ihanassa laulussa lauletaan. Tuntuu haikealta,että kaunis kesä on takanapäin, pimeys lisääntyy päivä päivältä. Mutta toisaalta kun ajattelee, että jo puolen vuoden päästä lumet sulaa ja odotellaan hiirenkorvia.

Kuuntelen samalla suoraa lähetystä Musiikkitalon konsertista ( siellä se Jaani taas selloineen takarivissä ).

marimekkoa...niin maria ollaan

 Oi voi tätä nuorta tulevaa äitiä, siinä se on metsänlannoituspissillä tasan 55 vuotta sitten. Kuvasta sitä ei arvaisikaan. Tietysti marimekkohame päällään. Silloin  olin ihan marifani, nykyisin en enää niin innostunut. Aikansa kutakin.Tytär syntyi sitten tammikuussa. Monacon Grace sai Carolinensa 2 pv aikaisemmin.   Sen ajan raskaus peitettiin jakuilla, verrattuna nykyisin muodissaolevaan "trikoomakkarankuoreen", joka oikein korostaa vatsanseutua. Siihen maailmanaikaan se ei olisi ollut soveliasta ollenkaan, ei olis tullut mieleenkään.

Sain siis 3 lasta. Ja tottakai maripaitoja käytettiin niin paljon ja ahkeraan, että kyynärpäät meni rikki, joten lyhensin hihat, ja taas pidettiin . Kuva on vuodelta 1974. Oli myös raitapaitoja, kapeampaa ja leveämpää raitaa. Nyt jokaisella on perhettä, molemmilla tytöillä on 2 poikaa ja pojalla poika ja tyttö. Ihan kunnollista väkeä ovat kaikki. Itsekin yritän olla.
Sitten jossain vaiheessa Marimekon kuvioista tuli niin isoja ja mielestäni jopa outoja. Maku meni niihin. Pidän enemmän pienestä kuosista vaatteessa, olen itse sen kokoinen, että tuntisin hukkuvani isoihin kuvioihin.

Oi aika entinen...ei koskaan enää palaa...
                                                             mutta nyt täysillä taas tähän päivään...mariliinat on kaapissa!!

Rippikoulutytöt

 

Tämä vanha pahville liimattu kuva on vuodelta 1916. Elimäen kirkon pihalla rippikoulutytöt ovat vakavina kuvassa. Rovasti on hyvin luontevasti tuolissaan komea mantteli päällään.
Äitini istuu eturivissä  toisena oikealta. Vakavailmeinen, Matilda Wreden tyyppinen tyttö, 15 vuotias ja myös Matilda nimeltään , ei tuossa vielä tiennyt, että 28 vuotta myöhemmin saisi minut, ensimmäisen lapsensa.
Äiti oli ihana, hyvä ihminen, joka kuoli kotonaan kylpyhuoneeseen iltapesulla ollessaan 87 vuotiaana. Olen esirukousten lapsi, ja tunnen sen voimakkaana edelleen.

Silloin ennenvanhaan näköjään tytöillä ja pojilla oli eri rippikoulut, samoin kuin koulutkin ja myös seminaarit. Kun vertaa nykynuorten riparityttöjen käytöstä esim. pakollisissa kirkossa käynneissään, ero on huima. Eipä varmaan nuo kuvan tytöt paljon uskaltaneet puhua saatikka väitellä uskonasioista opettajansa kanssa.

Kaikki muuttuu, miltähän näyttävät 15-vuotiaat tytöt  95 vuoden päästä eli vuonna 2106. Ei sitä voi kuvitella.