lauantai 20. syyskuuta 2014

Näkee punaista

Taas on tällainen vuosi, että ainokaiseni, takapihan omenapuu tuottaa tuhottomasti satoa. Siksi näen punaista, koska liika on aina liikaa yhdelle minälle. Nämä kaunottaret peilaavat itseään pöydän pinnalla. Hassua, ettei mulla ole tietoakaan lajikkeesta, kovakuorinen ja sopivan hapokas maultaan. Puu on kuulemma  siirretty nuorena taimena 35v sitten vanhan, aikaa sitten puretun maalaistalon pihalta, joten taitaa olla vanhaa maatiaisrotua. Nurmikolla maatessaann omenat helposti alkavat mädäntyä. Saisi olla lammas tai heppa, joka rouskuttelis näitä. Itsekin syön koko ajan...mutta maha ei oikein tykkää, vaikka suussa vielä menetteleekin  hyvin.
Kyllä olis kiva heitellä koppeja teille, joilla näitä palleroita ei ole.

17 kommenttia:

  1. Onko ohikulkijoita, joille voisit tarjota niitä? Täällä joidenkin omakotitalojen porteilla on omppuja tarjolla. Mutta siinäkin on kääntöpuolensa, näppituntumalla joku kertoi laittaneensa pussillisen omenoita ämpäriin ohikulkijoiden otettaviksi, ämpäri oli viety, omput heitelty pitkin katua! Joku kehotti laittamaan lähikaupan ilmoitustaululle lapun, jossa kauppaa omppujaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ajatus, tällä alueella kaikilla on omat puunsa, joten ei toimi tuo. Totta on, että, väärinkäytöksiäkin on paljon, pojilla ei koulussa koulussa ole tarpeeksi liikuntaa ilmeisesti.
      Mistä Sinä saat omppusi, kerrotko. Kaupassahan kotimaiset maksavat yli 2€/kg. Mulla makaa maassa väh.200€, harmi ;(

      Poista
    2. Monena vuonna olen saanut täällä lähellä asuvalta ystävältäni, nyt heille ei tullut paljon omenia. Lenkillä käydessäni otan muutaman taskuuni portinpielien ilmaistarjouksista, enempää en tarvitse.

      Poista
  2. Heitä tänne, kerrostaloalueella kun ei ole ovenpieliomppukoreja. Ja jos jossain omakotialueella kävelee, ja jos sattumalta olis omppuja ovenpielessä, ei niitä jaksa kantaa kuin muutaman matkaevääksi.
    Kiva peilauskuva, tykkään kovastikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksa vaan kantaa reppuselässä, antaja iloitsee kovasti, kun pääsee liioista eroon. Puraise näistä ja maistukoon kypsä punainen!

      Poista
  3. Voi harmi ja minä ottaisin nuo mielelläni. Kiva kuva ompuista ja taidan minäkin nähdä punaista mutta eri syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota edes virtuaalipuraisu jokaisesta ompusta ...eeva antaa...;)

      Poista
  4. Ihana kuva, minä tulen Sinulle hevoseksi tai laamaksi..heitä minullekin Orvokin ja Harryn jälkeen abouttia 25 kg! Eikä mene kauan kun sen syön. Kolme omppua (ranskalaisia, ostin kaupasta) olen syönyt tänäänkin ja varmasti viisi menee joka päivä, mielellään 10:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa jaksaisinkin heittää Sulle ylöspäin (kartalla). Luulisi meidän pitävän monta lääkäriä loitolla...

      Poista
  5. Hienoja muistoja tulee mieleen.
    En muista lajiketta enää.

    Meillä oli muutamia ns. uusia omenapuita lapsuudessani.
    Ne olivat jotain 3-4 metrin kokoluokkaa.
    Tämä oli yksi niistä jonka omenat oli syötäviä.
    Kova kuori ja sisus helposti lohkeava, mutta kovahko.
    Parhaimmillaan juuri ekojen syys yön pakkasten jälkeen.
    Saatiin ottaa, yhden jokainen, kun mentiin kannupukille odottamaan koulukyytiä.

    Enoni joka kasvatti hedelmäpuita kertoili sen olevan jokin risteytys, kanelin ja jonkin (antonovka?) venäläisen lajikkeen välilllä.
    Raakoinakin nämä menetteli.
    Mutta ei nää pakkasen kuullottamalle valkeakuulakselle verttoja vetäny...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania muistoja! Valkea kuulas on myös mielestäni paras syöntiomena.

      Meillä lapsuuskodissa jokaisella oli oma nimikkopuu, mulla oli Antonovka, kova talviomena. Kerran äiti oli pakannut paperiin ison omenan joululahjaksi, vieläkin hajumuistissani tunnen sen uskomattoman hienon aromin. Lahjat oli tätä luokkaa siihen maailmanaikaan.

      Poista
    2. Antonovkaa en tahdo. Ne ei pehmenny edes niissä paperikääreissä.
      Kyllä ne hieman ehkä sokeroituivat jotenkin se maku oli vain mauton.
      Hilloa niistä tuli jossakin vaiheessa hieman myöhemmin, joulun jälkeen.

      Voisko nää muuten olla punaisen kanelin ja vaikka Lobon sekoitus.

      Poista
    3. Tähän pakko-antonovkaan auttoi, kun jouluksi saatiin maukkaita keltaisia
      colden delice ranskalaisia tai punaisia samoja, mutta usalaisia.

      Ensimmäinen laatikko ostos myymäläautosta oli kuitenkin laatikko appelsiineja, joskus kahvipaketin joonas seikkailun jälkeen...

      Poista
    4. Ei kanelia taida olla näissä, jotain syysviirua ehkä.
      "Antonovka-aikani" taisi olla ennen syntymääsi, koska silloin ei tullut ulkomailta hedelmiä, kun olin pieni. Kotimaisia vaan tarjolla ja sakariinilla makeutettuja porkkananpaloja.

      Poista
    5. Antonovka on mielestäni ihan hieno, vanha lajike, omenat lauhtuvat säilytyksessä ihan maukkauksi ja ellei niitä halua säilyttää, niin sosetta voi tehdä heti keräyksen jälkeen. Itselläni oli villissä lännessä tämä ja Valkea kuulas.

      Poista
    6. Mustis, ollaan antovkalaisia vaan, se tuoksu on muistissani, ei maku. Aivot on jännä elin tuolla pääkopassa.
      Muuten, tämä kova tuuli on tiputtanut omenat maahan, pari hassua vielä sinnittelee. Nyt nurmiomppoja on kamalasti.
      Hui, kroppa ei tahdo hyväksyä syksyn tuloa, +3 mittarissa.

      Poista
    7. Tuohon tuoksu-asiaan sanoisin
      Ihminen käyttää tiedostamattaan hajuaistiaan (joka on kaikein heikoin) muistellessaan vaikkapa kuten nyt, menneitä lapsuus/nuoruus aikojaan.
      Tämä myös monissa muissa tilanteissa.
      Kun menee toisen asuntoon, ensimmäisenä vastaasi tulvahtaa asunnossa olevat tuoksut tai hajut.
      Lisäksi!
      Tutkittu juttu: Ihmiset tekevät esim. parin valinnat hajuaistin perusteella.
      Valinnan syynä on hien mukana olevat, mm. hormooni tuoksut

      Poista