perjantai 10. syyskuuta 2010

OMPPOJA...pom pom

Olen kuin puusta pudonnut. Äsken kerätessäni maasta kamalat määrät puusta pudonneita,  yksi iso pudokas kopsahti kovaa suoraan takaraivoon. Onneksi olen kovakalloinen enkä hyttysen kokoinen  . Mutta on ihanaa istuskella pihalla, haistella syksyä ja rouskutella omppoja. Suussa maistuvia , mahassa paisuvia,  mitäs siitä.

Täytyypä ruveta mehunpuristukseen, eikä vaan nautiskella. Kelihän olisi mahtava vaellukseenkin, eikä vaan kotihommiin.

PS
olis kiva heitellä koppeja teille (nyt pe klo 11.20)

4 kommenttia:

  1. Kiva oli löytää sut täältä.. omasta blogistas. Muuten, käy mun varpuleiden kommentissa, siellä kerroin miten klo ajan voi muuttaa inhimillisemmäksi, eli hesan ajaksi..

    äläkä tukehdu omppuihin:)

    VastaaPoista
  2. hienostihan lähdit liikkeelle. Onnea jatkossa. Harjoittelijoita tääl ollaan kaikki. Nami nami kotimaista omenaa. Tuliko hyvä sato? Kanelia? Valkosta kuulasta? Jos tuut miitinkiin ota korillinen mukaan.
    Tuo ikinuorivanha pitäs korjata, me ollaan ikiteiti-prinsessoja. kysy vaikka orvokilta tai taivaantulelta.Minä jo todistin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos osanotoistanne!
    En aio tukehtua omppoihin, mutta siemenkodat riivatut menee hampaiden väliin. Syön niin, että kanta vaan jää.Sitäkin kun polttaa, tulee ihana suitsukkeen tuoksu. Olen niin eko.
    ---

    No, pitääpä vaihtaa sanajärjestys, onkos nuorekkaampaa olla ikivanhanuori. Olen arvokkaasti yli 2kk isompi kuin yhteinen ystävämme P-s tuolta veden takaa.
    Hyvin jalka vielä nousee, mistä olen tosi kiitollinen.
    En pääse miitinkiin, no automobil, sitäpaitsi nälkäpäiväkeräys just silloin.

    VastaaPoista
  4. No löysinhän lopulta sun blogin!Kivasti persoonallisen näköinen.Sekin on musta mukavaa,kun ihmisillä on omannäköisiä blogisivuja.Mukavaa viikkoa sulle!Täällä paistaa aurinko.

    VastaaPoista