Läpi Korian sillan

 

  

                                                        Sillan kehystämää alkavaa syksyä

Sillan aukkoja oli niin useita , vaikka maisema onkin lähestulkoon sama, joten lisäsin muutaman muodon vielä. Tämän sillan ylittää vuorokaudessa melkoisen monta junaa, kaikki itäänpäin menevät porhaltavat tässä.  Siltoja on kaikkiaan kolme ihan rinnakkain. Tämä on niistä muhkein mielestäni.

Huimaava ostari

       Kävinpäs kaupassa Frankfurtissa, katse vain katossa, olen huono asiakas, rahaa säästyi, mutta ihmettely lisääntyi. Suurellista, "hukka"neliöitä ja -kuutioita  paljon, mutta väkeä aika vähän. Mitenkähän ikkunanpesut...
Ensimmäinen kuva on kadulta rakennuksen seinästä. Huimaa insinööritaidetta, ei suoraa kulmaa, vain hyperbeliä, satulaa ja vaikka mitä parabelia. Ohoh!

Pötköjä

Matkamuistoja 6 tunnin stand by-ajalta. Oli ohutta ja paksua pötkylää, tuo vihreä oli kasvanut kotona silläaikaa muhevaksi kuten tuo penkillä pötköttävä matamikin reissun aikana.

Etelänmatkalla

Kivi tuijottaa niska kyrmyssä

Ja se Oolannin sota oli kauhia...

Maanantaina porhalsin junalla etelän suuntaan, josta veneellä Varissaareen. Kuumia kallioita, kuivaa heinää, ruostuneita tykkejä .Rannalla iso  kivi katseli tarkkaavaisena mitä syön ..no juustovoileipää ja vattumehuahan minä siinä lämpimällä kalliolla .Lokit kirkuivat minkä ehtivät, luulivat, että vien heidän poikiaan. Aurinko helli, leikin turistia, joka eka kertaa on Suomessa ja ihmettelee, miten täällä voikin olla näin lämmintä.

 

Kelpais mullekin  kuskin kanssa

 

 

 

 Kaupungissa on kivaa katsella kiireettömänä kuljeskellen paikkoja, ihmisiä ja sattumuksia. Syödä jätskiä, saada viereen istumaan charmantin herran ym mukavaa.

Ihan umpikiveä, kahta eri väriä,Sibeliuspuistossa

Vaahteralla sopivankokoinen ruukku

 

Koko päivän kun helteessä kuljeskelee silmät avoinna ja mielikin, on aika naatti sitten illansuussa mennä junalle, jonka vaunu oli ihan yksityiskäytössäni. Mietin miten onnellinen olenkaan kun vielä jaksan innostua tällaisista pikkureissuista. Maapallon toiselle puolelle ei taitaisi olla voimia mennä enää..kotimaassakin on paljon eksoottista, kun ottaa sen asenteen, että on turisti ja ihmettelee kaikkea näkemäänsä.

Aaahh!!! IIhanaaa !!!

Superkesää

 

Eilenillalla 23.6. lähdin pyörällä n. kilometrin päähän katsomaan tätä keskikesän superkuuta. Klo 23.05 se oli jo näin korkealla, mutta vielä kauniin punertava. Oli se iso ja osasi tanssia nuorallakin. Olisipa vaan ollut kunnon kamera, tämä on kovin suttuinen kuvana. Dokumenttia kuitenkin. Pellolla neljä rusakonpoikasta laukkasi hullunlailla hirveätä vauhtia ajaen toisiaan takaa. Siellä oli tilaa juosta, oraat eivät vielä ole turhan korkeita.

Pihallani on kurkistelijoita. Gammayökkönen tutkii alppikärhöä ja samalla minua. Luulee olevansa koira tai susi.


Neilikka on kasvattanut komeat tuntosarvet.



        ON TÄMÄ KESÄ IHANAA AIKAA, OVET LEVÄLLÄÄN, EI KENKIÄ

Pyörällä

Tukka tuulettuen on 'niiin iiihanaaa' ajella taas ympäriinsä.Tämä kukkakumpare leikattiin seuraavana päivänä tavalliseksi vihreäksi.Olinkin juuri sopivasti liikkeellä. Huomaankin nyt, että kuvan värit ovat svenska flagganin. No, sopiihan se, MM-voittonsa kunniaksi.
Pyörällä ajellessa on upeeta helppous pysähtyä kun näkee jotain mieluista. Ei parkkiongelmia. Kuulee, näkee ja haistaa ympäristön, kulku ihan omavaltaisella nopeudella ja tuo ilmavirta naamalla, ne on asioita,joita autossa ei ole. Autoajossa on taas muita hyviä puolia.
Kiihdytysajot ei ole mua varten, yleensä vain viihdytysajelen, paitsi jos on kauppaan tai johonkin tilaisuuteen meno.Lähiöihin on mukava tehdä jätskinsyöntimatkoja, K-koski ja M-koski ovat sopivan etäisyyden päässä.Samoin Utti ja Koria, siis joka ilmansuuntaan, valinnanvaraa on. Pyörätiet on loistavia täällä, ei valittamista ollenkaan.

Korian kolme siltaa

 

Kuusankosken tyylikäs kirjasto

Kesä on vasta alussa, bongailu jatkuu ajellessa tuolla "kaksipyöräisellä avomersullani". Kyllä se toimi loistavasti koko talven ajan. Nyt kun vaihdoin nastarenkaan tavalliseksi, on äänettömästi toki paljon mukavampaa liikkua. 

Hääunelmaa

 Tässä olis valmiina lähes kaikki tarvittava onneen, mutta mistä mies noihin housuihin ;)  Näin hellyttävän herttaiset vetimet löysin kirpputorilta. Etenkin tuo housusysteemi näytti hyvinkin helppokäyttöiseltä, sopisi hieman ikääntyneemmällekin sulhaselle, jos tulee pikahätä. Sepalusaukko oli selvästi kotitekoinen ja ehkä vaimon rakkaudella ompelema. Ihan kunnon villaa oli.
Mutta kun ei ole mulla nyt tarvetta noihin ihanuuksiin.

Olis kyllä hauskaa järjestää happening johonkin kadunkulmaan, heilutella housuja viekoittelevasti ja kysyä laulaen vastaantulevilta herroilta Tuletko Mieheksi Minulle , Minulle Komealle Tytölle  (a'la Georg Ots)
Vai mitä ;) !!!