sunnuntai 4. syyskuuta 2011

marimekkoa...niin maria ollaan


 Oi voi tätä nuorta tulevaa äitiä, siinä se on metsänlannoituspissillä tasan 55 vuotta sitten. Kuvasta sitä ei arvaisikaan. Tietysti marimekkohame päällään. Silloin  olin ihan marifani, nykyisin en enää niin innostunut. Aikansa kutakin.Tytär syntyi sitten tammikuussa. Monacon Grace sai Carolinensa 2 pv aikaisemmin.   Sen ajan raskaus peitettiin jakuilla, verrattuna nykyisin muodissaolevaan "trikoomakkarankuoreen", joka oikein korostaa vatsanseutua. Siihen maailmanaikaan se ei olisi ollut soveliasta ollenkaan, ei olis tullut mieleenkään.


Sain siis 3 lasta. Ja tottakai maripaitoja käytettiin niin paljon ja ahkeraan, että kyynärpäät meni rikki, joten lyhensin hihat, ja taas pidettiin . Kuva on vuodelta 1974. Oli myös raitapaitoja, kapeampaa ja leveämpää raitaa. Nyt jokaisella on perhettä, molemmilla tytöillä on 2 poikaa ja pojalla poika ja tyttö. Ihan kunnollista väkeä ovat kaikki. Itsekin yritän olla.
Sitten jossain vaiheessa Marimekon kuvioista tuli niin isoja ja mielestäni jopa outoja. Maku meni niihin. Pidän enemmän pienestä kuosista vaatteessa, olen itse sen kokoinen, että tuntisin hukkuvani isoihin kuvioihin.

Oi aika entinen...ei koskaan enää palaa...
                                                             mutta nyt täysillä taas tähän päivään...mariliinat on kaapissa!!




8 kommenttia:

  1. samanlainen raitamekko oli minullakin ja lapsilla nuo pallopaidat. voi että tuntuu kuin siitä olisi jo iäisyys. ja onhan siitä, se on kiva kun kuvissa säilyvät muistot ja jos vielä on lisänä päivä kirjoja tai runoja nekin kertovat ajan hengestä

    VastaaPoista
  2. Marifani olin minäkin nuorena ja pojat kulkivat usein samanlaisissa Maripaidoissa,värit vaan oli eri.Kyllä mulla nykyäänkin on vielä Marimekkoa,mm.olkkarin verhot Heikki Orvolan Päiväkirja,ja vaatehuoneessa tallella toinen 70-luvun makuuhuoneen verhoista,Isot kivet.En hirveästi enää muuten ostele,mutta tyttäreni tykkää Marimekon kankaista ja on muulla muutama peltipurkkikin vielä keittiön hyllyssä.Maija Isola oli suunnittelijoista mun ehdoton suosikki!

    VastaaPoista
  3. Minäkin olin 100 % marifani nuorena. Sain melkein extaasin marikankaita hipellessä. Ne tuoksuivatkin aivan omanlaisenaan. Ompelin nimittäin kaikki vaatteeni (lähes) itse ja melkein kaikki oli marikankaista tehtyjä. Hirvitti ostaa niitä valmiina (pari sivusaumaa ja siinä se..:). Marikankaita myyviä Marimekko-kauppoja oli muutama Hesassa, ja ne oli minun lähes päivittäisiä kohteita. Ja ne jäännöspalakorit.. oi autuus.

    Muistan harmitelleeni kun olin heittänyt pois marisadetakin ja sylvesteri-hatun. Takki oli kernikankaasta, ja alunperin maxi-pituinen, mutta tietenkin lyhensin sen miniksi. Ja niin kai se lensi roskiin epäminikaudella "mahdoton-käyttää" -vaatteena (liian lyhyt).

    Lapset kulki pallopaidoissa, eritoten vanhempi. Ne oli muuten parempaa laatua kuin nyt, tai ainakin ne viimisimmät joita ostin nuoremmalle, hajosivat nopeammin. Nykyiset kankaat taitaa olla hyviä.

    Ulkomailla olevat ovat nostalgisia marimekolle. Tyttäreni (ja moni muu) tykkää mm. marikasseista ja serveteistä yli kaiken. Ei he kuitenkaan itse mariin pukeudu, mutta tytär vaatettaa pojat pallopaitoihin jos olen sinne niitä lähettänyt. Melkein kaikilla ulkomailla asuvalla suomalaisella tutulla on jotain maria.

    Kivan asian toit esille. Eläköön marimekko, yksi peruspaalu suomalaisuudessa.

    VastaaPoista
  4. Itselläni on ollut kerran ihana "bongo"marimekkopaita, ohuita raitoja ja oli tosi magee. Miehellä taisi olla jokapoika ja ainakin isälle ostin. Marikassin sain työkavereilta 50 vee lahjaksi, pallopaitakin oli joskus 100 vee sitten.. ai olet pissalla, ihana kuva, hyöty ja huvi yhdessä, olet sie melko epeli Anjuusa:)

    VastaaPoista
  5. Täällä yks entinen marimekkofani kirioottaa..
    Samakasan puolella jo arvuuttelinkin tätä vielä käytössä olevaa verhokangastani "Lokkia"..
    Tupakeittiössä mulla on kans "Riihi"- niminen verhokappa yhä edelleen..

    Kaapista löytyy Pitkosta, Pentua, Muusaa jne..

    Näissä verhokankaissa on se paha puoli, kun ne ulospäin ovat valkoisia..:(

    Mariskoolit mulla on käytössä yhä edelleenkin ja väreistä löytyy, sekä peltipurkkeja..

    Ihanat pallopaidat lapsilla... oli mullakin 70-luvulla :) ja muutama mekko..

    VastaaPoista
  6. Mun Marikauteni kesti kaksi vuotta ja melkein koko ajan oksensin! Olin nimittäin raskaana marimekoissa, enkä tottavieköön voinut silloin hyvin. Kotonani oli ajan tavan mukaan myös verhot Marimekon kankaista ja myöhemmin minulla oli vielä Unikko-kuosilla päällystetty ruokapöytä. 70-luvulla.
    Kankaat olivat hyviä kun ne valmistettiin Suomessa niinkuin vaatteetkin.
    Trikoot ovat aikas heikkolaatuisia nykyisin. En pidä enää, hih.. vaikka en pahoin voikkaan!
    Mariskoolit ovat mukavia.
    Mukavia nostalgisia muisteluksia kirjoitat.

    VastaaPoista
  7. Kiva huomata, että kasassa on näin monta mielestäni 'hyvämakuista' naista. Kumma, etteivät miehet ole innostuneita jokapoikaan. Minusta se on rohkean,fiksun ja älypään miehen vaate.
    Makujahan on monenlaisia tottakai, kuten meitä ihmisiäkin.

    Kiitos kokemuksistanne !

    VastaaPoista